22 helmikuuta 2015

Tuli hyllykäs









Makkarissa ollaan taasen! Meillä on tässä vajaan vuoden asumisen aikana kertynyt jos jonkinmoista roinaa ja rompetta tähän makuuhuoneen nurkkaan. Eilen kyllästyin ja kasasin tv-huoneen remontista ylijääneistä kiskotsydeemeistä hyllykön kaikelle sälälle mitkä on pöydillä, laatikoissa ja lattioilla pyörineet, sekä kirjoille jotka ovat vielä laatikoissa majailleet. Tuli ihan semmonen kuin aattelinkin, toivottavasti toimii käytännössäkin (nyt mä tietysti tarvitsen vielä sievän pölyhuiskan jolla ahkerana kotirouvana voin tupsutella tästä rakennelmasta pölyjä).

Nämä tämmöiset kiskohyllyt ovat oikein halpa ratkaisu säilytysongelmiin, jos ei avohyllyjä arastele. Nimesin tämän hyllykkääksi; äidinkielessämme on selkeä aukko hyllykäs -sanalle!

Tämä saa toimia kirjahyllynämme siihen asti, kunnes taivaalta tipahtaa Hayn Woody mun syliini, huok.  


Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille!




03 helmikuuta 2015

kylpyhuonehaaveita






Tuossa ylemmässä kuvassa kiteytyy kaikki, miltä tulevaisuudessa toivon oman kylpyhuoneeni näyttävän! Valkoiset laatat lattiassa ja seinissä, mustaa tuomassa kontrastia ja kenties joitain rohkeita metallisia yksityiskohtiakin, ja tietenkin puuta tuomassa lämpöä. 

Saunasta tahdon niin vaalean, simppelin ja pelkistetyn  kuin mahdollista. Alemmasta kuvasta poiketen myös saunan seiniin laattaa (nykyisessä saunassamme on laattaseinät ja niihin on paljon mukavampi nojailla kuin puuseiniin, koska ne eivät kuumene).


Kylpyhuone ja sauna taitaakin olla ainoat huoneet, mitä ei olla koskaan remontoitu, ei edellisessäkään asunnossamme. Vähän siis arastellaan tuon urakan aloittamista. Laattamies onneksi löytyy omasta suvusta ja valkoiset peruslaatat taitavat tulla kaikkein edullisimmiksi, mutta koko nykyisen kylpyhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan neliöt täytyy jakaa uudelleen ja lisätä yksi viemärinpaikkakin, joten iso tulee urakasta. Kylpyhuonetta on viimeksi remontoitu 90-luvulla, ah tuolla karmaisevien delfiiniboordien kultakaudella.

Kylpyhuoneessa tai saunassa ei ole lainkaan ikkunoita, joten siinä yksi syy miksi haluamme lattiastakin valkoisen. Lisäksi ihan käytännöllisyys; tummat lattialaatat muuttuvat kalkista harmaiksi ja vaaleat saumat tummuvat. Toisinpäin kun tehdään niin puhtaanapitokin on helpompaa, ainakin meikäläisen logiikalla!

Suunnitelmat ovat siis selvillä, toteuttamaan pääsystä vielä haaveillaan vain. Ehkäpä tulevana kesänä?

30 tammikuuta 2015

tuli sohvapöytä / new coffeetable






Kappas vaan, se on uusi sohvapöytä! Tai vanhahan se on. Tämmöinen löytyi pienellä rahalla nettikirppikseltä ja aattelin, että johan olisi passeli koulupöytä yläkertaan lapsosille. Vaan kovin olikin matala tuo pöytälöinen meidän isoille lapsille jo, ja meinasi tulla tenkkapoo että mitäs me nyt sille tehdään. Kekkasin sitten että olohuonehan kaipaa isompaa sohvapöytää, ja vaikka kovin retro onkin tämä, niin vaihtelu virkistää. Suoritimme siis hellävaraisen neljän jalan amputoinnin tälle yksilölle ja madalsimme 40 sentin korkuiseksi - justiinsa hyvä korkeus sohvapöydälle.

Tällä hetkellä suoritan siedätyshoitoa punaiselle, se kun ei ole minun lempivärini koskaan ollut. Eikä siitä taida sellaista tullakaan. Luultavasti siis suuntaan piakkoin dc-fix -ostoksille ja teippaan kannen mustaksi. Ja kas näin sai taas vanha huonekalu uuden elämän.


26 tammikuuta 2015

uutta makkarissa / new in the bedroom






Se on jännä näiden makuuhuoneiden kanssa, että meillä ainakin, vaikka kuinka sisustaa ja laittaa nätiksi, makuuhuone harvemmin pysyy siistinä ja sisustettuna. Meikäläisellä on paha tapa aina napata makkarista tauluja ja muita sisustusesineitä ja roudailla niitä muihin huoneisiin. Ja sitten ihmetellään kuinka makuuhuone on aina niin karu ja autio.

Viimeisimmän makkaripostauksen ja tämän välillä ehti tuo tumma seinä olla aivan tyhjä. Eilen päätin uskaltaa rei`ittää varjelemaani seinää ja rakentaa siihen pienen taulukollaasin. Ehkä olisi pitänyt naulojen sijasta käyttää superliimaa että taulut myös pysyisivät paikoillaan!

Kolibritaulun tein itse muutama vuosi takaperin. Löysin sen eilen vaatekomeron perukoilta ja vaihdoin uusiin kehyksiin. Alempi taulu syntyi lasten vesivärisuttujen päälle noin minuutissa (ja sen se on näköinenkin, naureskeltiin siipan kanssa). Mutta itse tehty taide on parasta, oli se millaista tahansa - eiksvaan?

Luhdan rahin, vihreän ruukun ja ylimmän taulun nappasin viime viikolla kirppikseltä muutamalla eurolla. Kuviollinen tyynykin syntyi viidenkymmenen sentin kirppispöytäliinasta. Köyhä kiittää!





23 tammikuuta 2015

läheltä / close ups















Rakastan valokuvaamista. Haaveena olisi (edelleen) oppia kunnolla käyttämään järkkäriäni, joka on Canonin eos 600D. Kamera on ollut minulla kohta kolme vuotta, mutta koska meikäläinen + tekniikka ollaan toivoton yhdistelmä, olen tänä aikana oppinut vasta muutamia kikkoja kuvaamisen suhteen. Enemmän luotan kuvankäsittelyyn (vaikka sekään ei aina pelasta, jos kamera on huono) - käsittelen kaikki kuvani Photoshop CS6:lla. Kuvat napsin RAW-tiedostoina, joita taas voi enemmän käsitellä. Lisään valoisuutta, poistan keltaisuutta, lisään varjoja tarvittaessa, suoristan kuvat. Aikaavievää mutta ah, niin mukavaa!

Olen miettinyt valokuvauskursseja, mutta jotenkin ryhmässä opettelu ei ole mun juttuni. Opiskeluaikoinakin olin aina se, jonka käsi oli tunneilla juuttunut viittausasentoon, kyselin aina ja kokoajan ja sainkin siitä liikanimen joka naurattaa vieläkin. Mutta hei, ei kysyvä tieltä eksy vai miten se menikään?

Lystiä viikonloppua toverit!




18 tammikuuta 2015

pojan huoneessa



Tätä kahdeksanvuotiaan poikamme huonetta remontoidessa piti aivan alkaa vääntämään kättä jälkikasvun kanssa, että milläkä värillä seinät oikein maalattaisiin. Minulla oli heti alkuun mielessä oikein oikein tumma vihreä, mutta poika löi kädet puuskaan ja tuhahti värin olevan "niin järkky että ihan oksettaa". Poika japatti päiväkausia vaaleanvihreästä; minä tyrmäsin sen ajatuksen kerta toisensa jälkeen ja huutelin takaisin että semmoinen se vasta järkky olisikin. Lopulta päädyttiin kompromissina mustekynän siniseen ja sitä minä lähdin aamuna eräänä rautakaupasta hakemaan. Aateltiin maalata yksi seinä vain, kerta noin tummaan sävyyn päädyttiin.


Mutta kas! Rautakaupassa tuli vastaan Tikkurilan vihkonen Vanhan ajan väreistä, ja sitä minä siinä selailemaan. Tuli aatos, että kun niin tykkään tuosta aikakauden (70-80 -lukujen vaihde) tyylistä, niin eikös silloin pitäisi jokin vanha sävy valita seiniinkin? No tietty! Ja siinä sitten bongasin tämän vihreän, oikein hieno vihreä onkin. Löytyy tuolta kartasta numerolla 344X.
Päätin siinä samalla että maalataankin kaikki kolme seinää samalla sävyllä. Eikö ne tehosteseinät muutenkin oo jo ihan eilisen hommia?


Tämä oli jo ties kuinka mones kerta kun tulen rautakaupasta ihan eri värin kanssa kuin mitä menin hakemaan. Ne inspikset tuppaa tulemaan vasta siinä vaiheessa kun melkein ostaa väärää.

No joka tapauksessa, väri osoittautui aivan nappivalinnaksi heti kun telalla vetästiin sitä seinään. Poikakin tuumasi samaa ja sanoi, että oisit äiti heti uskonu. Ois pitänyt! Tiedä mikä markopaananen siitä on kasvamassa.





Vaikka sainkin vapaat kädet sisustuksen suhteen, oli poikasella yksi toive: kattoikkunan alla on täydellinen paikka lukemiseen ja siihen hän halusi tuon tuolin. Lukutoukkapoika tulee viettämään tuossa varmasti hyvän tovin!


Löysin taannoin paikallisesta kierrätyskeskuksesta taannoin neljä kappaletta näitä Eero Aarnion Upo-tuoleja. Maksoin niistä yhteensä kympin, vähän surkean näköisiä olivat. Suhautimme tummanruskeat tuolit valkoisella sprayllä ja niistä tuli kuin uudet!


Tämän huoneen remontti oli sangen edullinen. Huonekaluja ei ostettu uusia, mattokin löytyi kirpparilta kolmella eurolla. Kattopaneelit maalattiin Tikkurilan Siro 2:lla, joka on osoittautunut aivan mahtavaksi maaliksi. Kaksi kerrosta täyshimmeää maalia riittää peittämään kellastuneet mäntypaneelit; ennen maalaamista oksakohdat käsiteltiin kahteen kertaan oksalakalla.
On melkoisen raikas huone vanhaan verrattuna, vai mitä olette mieltä?


Vielä on tekemättä portaiden uudistus, tarkoituksena olisi vaihtaa sorvatut kaidepuut suoriin sekä maalata portaat. Portaiden yläpäässä odottaa vielä 15 neliön täyskorkea parvi, joka kokolattiamattoineen on melkoinen urakka.


05 tammikuuta 2015

kakstuhattaviistoist









Niin ne joulut sun muut mennä jolokotti ja nyt ollaan alettu taas arki. Täällä pyörii asiat samaan malliin kuin viime vuonnakin, ei siis mitään erikoista täällä. Minä syksyllä lupasin siipalle etten ennen vuoden vaihtumista aloita tahi keksikään minkäänlaisia uusia remontteja, mutta kävipä tuossa pyhien välipäivinä semmoinen juttu että menin pahki poikasen huoneessa repsottavaan tapetinpalaseen, vetäisin siitä ja lopputulemana on nyt se, että poikanen nukkuu yläaulan sohvalla herra ties kuinka monta viikkoa - on meinaan tuo 35 vuotta vanha tapetti semmottiin tiukassa ettei liian pienet farkkulegginssitkään hikisellä iholla koskaan. Niinhän tuo isävainaakin aina ruukasi sanoa, että suunnitella pittää ennenku alkaa hutkimaan; se oppi meni tyttärellä aivan ohitse vaikka muuten oiva yksilö oonki.

Tein monta, monta, monta uudenvuodenlupausta ja yksi niistä oli että alan ahkerammaksi bloggaajaksi. Joten nähdään taas pian, kansalaiset!