23 heinäkuuta 2015

mitäs tässä











Tämä kesä jääköön mieleen historiallisen jähmeänä kesänä. Kun ei saa tarpeeksi auringonvaloa, ei toimi pollakaan. Ja kun polla ei toimi, talossa ei tapahdu. Olemme kuin viisi haahuilevaa zombia. Myö ootamma sitä intiaanikesää, sadetanssit ois jo tanssittu kuulkaa!

Puoliso tuumaa, että kesä alkaa lauantaina, samalla kun hänen kesälomansakin. Paree olla oikeassa hänen. Me suunnataan huomenna kera kumisaappaiden ja sadeviittojen Qstockiin - lauantaiaamu valjetkoon kirkkaana ja häikäisevänä!



14 heinäkuuta 2015

remonttivuosi I



Töttöröö toverit! 
Mun piti tämä postaussarja tehdä jo toukokuussa, eli käydä läpi ensimmäisen vuoden asumisen aikana tehtyjä remontteja. Vaikka välillä tuntuu, että enemmänkin oltaisiin voitu saada aikaiseksi, niin vanhoja kuvia selaillessa kyllä hoksaa kuinka paljon ollaan tehty. Koko talo on vaalentunut pinnoiltaan ihan kiitettävästi, ja alakerta alkaa keittiötä ja kylpytiloja lukuunottamatta olemaan ihan hyvässä kuosissa, jee!

Aloittakaamme loogisesti eteisestä, että mitä siellä on tehty:


Vaneriset kenkälaatikot ovat ehdottomasti paras tekemämme projekti koko talossa. En voi tarpeeksi ylistää noiden kätevyyttä! En yhtään huonoa puolta keksi sanoa noista - tai joo, vähän kestävämmästä nahasta olisi pitänyt vetimet tehdä, noista kun kaksi on jo revennyt. Seuraavalla kirppiskierroksella täytyy metsästää oikein tuhti nahkavyö ja tehdä nuo uusiksi. 



Lattia on muun talon tapaan mosaiikkiparkettia, ei hirmuisen käytännöllinen lattiamateriaali eteisessä. Päällystimme koko lattian ihan perus kumipohjaisella, grafiitinharmaalla terassimatolla eikä sitä ole mitenkään liimattu tai kiinnitetty alustaansa. Hyvin on pysynyt paikoillaan ja on helppo pitää puhtaana. Matto on K-Raudasta, hintaa alle 50 euroa.
Tuon oven takana meillä on leffahuone/työhuone, ent. walk-in-closet, omaa sukuaan askarteluhuone.  



Eteinen on siitäkin toimiva, että siinä on kaksi oviaukkoa joista kulkea. Lapset, elukat ja monensortin hullut tykkää kun voi pyöriä ympyrää!
Seinän takana on isompi eteisaula jossa vaatekaapit. 




Kehyksetön peili löytyi roskalavalta, naulakkotapit on tehty pyörökepistä. Täällä lisää seinämateriaaleista



Seinän yläosaan kiinnitettiin vanhasta kodista mukaan lähteneet mdf-hyllyt kannakkeineen. Hyllyllä säilyy kenkälaatikoissa harvemmin käytetyt kengät ja laukut. Tässä oli aikaisemmin tuollainen tummanruskea ovi, joka kuitenkin poistettiin ja maalattiin ovenkarmit valkoiseksi. Olihan huima muutos pelkkä karmien maalaaminen! Vielä kun saataisiin tuulikaapin kattopaneelit maalattua valkoiseksi ja uusi ulko-ovi - tuo kasikytluvun keltalasinen ulko-ovi tuo aeva ehanan kelmeän valon eteiseen. Ruskeat väliovet pitäisi maalata tai uusia kokonaan.

Vastapäisestä ovesta on kulku kodinhoitohuoneeseen ja pesutiloihin. 



Ja tässä vielä pakollinen ennen -kuva. Edellisillä asukkailla oli tässä tilassa vaatekaappeja molemmin puolin, tässä kuvassa ollaan toisen puolen kaapit jo siirretty pois. Ahdasta on ollut! Ja ah, nuo laventelinsiniset tapetit...sormenpääni muistavat. 








01 heinäkuuta 2015

vastustaa






Hei vaan ja anteeksi taas liian pitkästä radiohiljaisuudesta. Me ollaan oltu viime viikot tuolla ulkosalla työleirillä, tarkalleen ottaen kuukausi tässä väännetty 25 neliön terassia pihalle. Onhan se niin että kun yksin (ja välillä kaksin) tehdään niin hidasta on ollunna. Lisäksi on ollut aivan tajuttoman tyhmät kelit kokoajan, hankalia työvuoroja eikä saatu edes oikein vapaaehtoisia pakotettua talkoisiin! Hehe.

Tässä sitä sitten on nakeltu vuoronperään ruuvimeisseliä ja perkelettä, väliin heitetty hanskoja tiskiin, mutta voiton puolella ollaan jo - kaiteita vaille valmista. Kyllähän tulee aeva mahtavan hieno terassi, ihan ite tehty. Ja tänään alko kesäkin!



11 kesäkuuta 2015

sohvii ja kukkasii















Voi juukeli kun on ihania nuo omenapuun kukkaset. Meinasinpa aamulla ostaa Lidlistä pioneja, mutta muistinkin sitten että omalta pihalta löytyy paljon parempia kukkasia. Ja ilmaisia! 

Meillä nököttää siinä uusi sohva. Minulla on tuon armaan kälyni kanssa näemmä tullut tavaksi pitää vuosittain sohvanvaihtoviikot, ja nyt on kälyllä taas siellä komia nahkasohva ja meillä olis tuollainen  komia tuossa. Puolisomme totesivat tunnin käsivarsitreenien jälkeen että yhtään sohvaa ei enää liikuteta tuota kahden kilometrin matkaa, joten luulen että tämä on ja pysyy nyt hetken, heh.

Olipa hankalaa aluksi tottua noin isoon möhkäleeseen, se on hiinä ja hiinä ettei oo liian iso. Ja ehkä pikkusen liian tavallinen mun omituiseen makuuni, mutta passaa kyllä sitä lottovoittoa ootellessa. Mitäs te tykkäätte, tuliko huti vai onko justiinsa melkein hyvä?


28 toukokuuta 2015

pöydällä





Viime aikoina meillä on puljattu pöytien kanssa. Lankkupöytä päätyi pihapöydäksi saatuaan ensin venelakkaa päällensä, ja keittiössä oli vähän aikaa kierrätyskeskuksesta vitosella löytynyt Korhosen huonekalutehtaan pöytä (nämä kai on vähän niinkuin Artekin pöytiä, näissä vain on ns. "tuplajalat") mutta se osoittautui kolmijalkaisena kauhian epäkäteväksi viidelle hengelle, kun tuoleja siihen ei mennyt mukavasti kuin kolme. Pöydänjalka haarovälissä ei ole kiva aterioida. 
Toissapäivä oli onnekas päivä, koska nappasin jälleen kierrätyskeskuksesta ihan uudenveroisen, ison pyöreän ruokapöydän parilla kympillä. Oi ilo! Sitten amputoitiin Korhoselta jalat ja siirrettiin se olohuoneeseen. Kyllä kelpaa nyt Kimbleä siinä paukuttaa. 



Nyt on hyvä. Keittiöremonttia ei olla päästy aloittamaan, ja se on ihan nyt budjetista kiinni (jota ei siis ole) ja köyhän on tyytymä tähän mitä nyt on, ainakin toistaiseksi. 

Välillä tekee mieli hakata päätä seinään, kun tuo edellämainittu koppa olisi täynnä ideoita, mutta ilman rahaa ei voi mitään toteuttaa. Tämän kesän ylimääräiset pennoset sijoitetaan pitkään kesälomareissuun lasten kanssa, ja sehän on vain niitä omia valintoja joten turhahan se on narista.


Raha-asioista kun rupesin turisemaan sanottakoon, että päivittelin ihan vasta kulmiani värjäävälle kosmetologille kuinka tuo 14 euron sijoitus kulmakarvoihini joka kuudes viikko on mulle (henkisesti) ihan liikaa, heh. En halua laittaa rahoja itseeni, en käy kampaajalla enkä laitata kynsiä enkä ripsiä, tuo kulmien värjäys on ainoa missä satsaan itseeni ja senkin kanssa tekee tiukkaa. Sehän on vuodessa toistasataa euroa, huhuu. Mutta kun vaihtoehtona on karvaisa lepakko-otsa,  niin se on 14 euroa well spent. 
Se oli kyllä hyvä keskustelu kulmanaisen kanssa; meistä jotkut laittaa rahansa omaan hyvinvointiin (mistä olen vähän kateellinen kun en itse osaa/raski), toiset matkustelee tai ostelee kenkiä ja toiset taas satsaa kotiinsa nekin vähät.

Pienituloisena on ollut pakko opetella vähän hipiksi, ruoka tehdään alusta loppuun itse, vaatteita ostetaan harkiten, remonttihommissa himmaillaan ja sisustusjutuissa kun näkee jotain ihanaa, se täytyy tehdä soveltaen itse jos sellaisen haluaa. En sano ettenkö vaihtaisi soveltamista ja jatkuvaa säästämistä riemuiten kahisevaan rahapussiin, mutta onhan tässäkin puolensa. Oppii tosiaan tekemään ja varsinkin arvostamaan esineitä, kun niitä ei pysty hankkimaan viimeisimpien trendien mukaan tai aina mielihalun iskiessä. Moni trendihuumaostos on onneksi sen takia jäänyt hankkimatta. 
Sisustetaan ajatuksella, että jos uutta tulee, vanhaa menee ja kaikki pyritään hankkimaan kierrätettynä tai itse tehtynä. 

Vähän minä toivoisin tänne blogimaailmaan ja sisustuslehtiinkin enemmän keskustelua siitä, voiko tyylikästä kotia saada aikaan oikeasti pienellä rahalla? Moni sanoo, ettei pysty laittamaan itselleen kaunista kotia, koska rahat menevät pelkkään elämiseen. Ei tehdä enää valintoja kulmien tai vaatteiden tai kodin tavaroiden kesken. Sisustuslehtien pihistä - osiotkin kun tulevat liian kalliiksi. Monet ihmettelevät mistä bloggareilla riittää varoja jatkuviin sisustushankintoihin ja designesineisiin, illuusio varakkaista sisustusbloggareista on joillakin lukijoilla aika vahva. 
Mitäs te olette mieltä?

Jassoo, se meni nyt ihan ot noista pöydistä, mutta kai se joskus saa mennäkin? Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! 



25 toukokuuta 2015

onnekkaan paluu




Hei vaan! Kaivetaanpas blogi naftaliinista raflaavan otsikon kera. Akkujen latailu venyikin vähän pidemmäksi mitä alunperin oli tarkoitus. Unkarin reissu tehtiin parisen viikkoa sitten, ja voi kun meillä oli niin mukavaa. 

Budapest oli ihana. Siis ihana. Suosittelen varauksetta jokaiselle joka rakastaa kaupunkilomia mutta kuitenkin kaihtaa isoimpia suurkaupunkeja - siellä ei näkynyt kireitä ja kiireisiä aikuisia vaan puvuntakki olkapäällä löntysteleviä virkamiehiä ja hymyileviä ihmisiä terassit pullollaan. Toki meitä säätkin helli, mutta en usko että kylmempi sääkään saa leppoisia paikallisia kovin kiukkuiseksi. Ruoka, oluet, maisemat (Tonava yöaikaan! AH!) ja vanhat linnat ja rakennukset aivan vallan mykistyttivät. Viisi päivää riitti aikuisporukalla kaupunkiin tutustumiseen tosi hyvin, vaikka reilu viikkokin olisi mennyt ilman tylsistymistä. Airbnb:n kautta majoituttiin aivan Tonavan rannalla, keskellä Pestiä.

Mutta enpä pitkästytä teitä enemmillä matkaturinoilla enkä varsinkaan surkeilla kännykkäkuvilla, menkää itse katsomaan ja kokemaan. Upea kaupunki. 

Kotiin palattua pitikin päivystää postilootalla, sattui nimittäin niin huikea munkki että voitin ihanaisen Pinjan blogiarvonnasta itselleni Iittalan Leimu -valaisimen. Olin ehtinyt huokailla ihastuksesta valaisimen perään jo aika kauan, mutta en kehdannut sen isommin siitä haaveilla koska kallis. Mutta sitten kävi näin onnekkaasti, ooh! Kiitos vielä, Pinja. 

Tällä viikolla aloitellaan piharemontin kanssa, terassia ja liukumäkihärveliä pitäisi askarrella ennen kuin kesän synttärirumbat alkavat. Näihin palaan pian, kivaa viikkoa kaikille!


28 huhtikuuta 2015

random








Leikkuuhuoneen lattialle jääneitä räpsyjä tällä kertaa. Meillä täällä vietetään tänään neljättätoista hääpäivää, ja ensi viikolla sitä juhlitaan oikein ulkomailla asti. Budapestissä pitäisi olla jo aivan kesäiset kelit, joten huomiseksi luvattu lumimyrskykään ei iloa laimenna!
Ravintolavinkit kiinnostaisi kovasti, joten jos jollakulla sellaisia on, niin kommenttiboksissa ottaisin mielelläni niitä vastaan.
Rattoisaa vappua kaikille, jos en sitä ennen linjoille palaa!