Tule mukaan

Image Slider

26 huhtikuuta 2016

vihreitä ajatuksia











Toiset taitaa jo kuopsutella puutarhoissa, minä kannan vaan lisää viherkasveja sisään. Löysin vihdoin ja viimein meille tuon lyyraviikunan, mitä olen varmaan vuoden päivät metsästänyt. Nyt sitten yksi ainoa kasvi löytyi Bauhausin kukkapuolelta isompien kasvien alta, kun menin vähän kaivelemaan. Ihan kuin se ois oottanu siellä meikäläistä! Mä moikkasin ja nappasin kainalooni, riemulla yhdessä kassoille hölkättiin.
Nyt keskitytään se hengissäpitämiseen ja kenties jopa kasvattamiseen. Kovinko olisi kaunis tuo vaikka kolmemetrisenä! Voin jopa harkita tuolle juttelemista, jos se auttaa.

Tosiaan, puutarha. Mua ei vaan ainakaan vielä ole mikään puutarhapeipponen purassut - viherkasvitkaan meillä eivät eläisi kuukauttakaan jos ei mieheni, tuo orastava hortonomi huolehtisi kastelusta ja multien vaihdoista ja lannoituspuikotteluista. Käsittämättömän vaikea asia mulle pitää hengissä yhtään mitään vihreää. Pelottavia nuo kasvikset, kerta kaikkiaan.

Viime kesänä me rakennettiin terassi ja tehtiin isoja muutoksia pihalla muutenkin. Talon edellinen omistaja oli istutellut ihan epämääräisiä kasveja kukkapenkin täyteen - heiniltä ne minusta näyttivät. Ehkä ne olivatkin rikkaruohoja jotka olivat syöneet ne oikeat istutukset, haha. En tiedä.
Päädyttiin sitten hävittämään viime kesänä koko kukkapenkki ja istutettiin siihen nurmikkoa. Myös sinne tänne pihaa törkätyt pusikot ja pensaat saivat kaikki lähtöpassit. Ei mitään logiikkaa niiden sijoittelussa, ihan kuin ne olisivat tulleet kännissä yöllä baarista ja sammuneet niille sijoilleen?

Nyt meillä on siis sellanen runollisen kaunis blanko kanvas tuolla pihalla ja mä kuulkaa aion saada sinne vielä tänä kesänä jotain kasvamaan! Eihän se kovin vaikeaa voi olla, eihän? Kuka pitäis mulle kotipuutarha for dummies - kurssin?



21 huhtikuuta 2016

down the memory lane / viisi vanhaa juttua



Siitä tulee tänä keväänä 7 vuotta, kun aloitin ensimmäisen sisustusblogini. Osa teksteistä jäi vanhaan blogiin, mutta ajattelin vähän muistella teidän kanssa suosituimpia postauksiani! Jospa joku niistä löytäisi jotain ihan uutta luettavaakin?


Ehdottomasti koko blogihistoriani suosituin postaus (kävijämäärien perusteella) on ollut juttu eteisen diy -vanerilaatikoista. Tämä on huomioitu jopa naapurimaan puolella Trendenser - saitilla! Laatikoista tulee paljon kyselyitä ja ohjeet laatikon tekoon löytyvät em. linkistä. 


Toiseksi vierailluin postaus on Domus - tuolien kunnostusopastus. Mun aarteeni. Hyvät niistä tuli, eivät nitku tai nitise vieläkään! Tosin maalipinta on, kröhöm, hieman eri näköinen tänä päivänä. Odottavat siis uusintakäsittelyä. 


Ja sitten oli se DIY -liukuovi. Oli hyvä ovi. 



Kuka muistaa vielä meidän vanhan keittiön? Kyllä osaakin olla tuota ikävä. Muistan sen joka kerta, kun noukin täällä kuivuneita makarooneja kattilakaapin ja lattialieden välistä.


Aika yllärinä vanhoista postauksista suosituimpiin mahtui myös tämä synttäripostaus


Loppukevennyksenä vielä näitä kovasti naurattaneita juttuja loistavasta vaatekaappi-innovaatiostani, rikollisesta (tämä siirtyi vanhasta blogista ja kommentit jäivät sille tiellensä), tuoksuista sekä eräästä uikkarista.



17 huhtikuuta 2016

Sananen sisustamisesta + muutama vinkki




Mulla on tässä kevään mittaan ollut useampi tosi mielenkiintoinen opintoihini liittyvä sisustusprojekti, joista olen ollut vaitonainen ihan siksi, ettei mikään ole vielä valmista enkä ole päässyt paikan päälle vielä kuvailemaan - yksi sisustettavista kodeista sijaitsee Helsingissä asti. Vaikka mulla ei ole esitellä vieläkään mitään valmista, voin kuitenkin vähän valottaa teille, miten minä työstän näitä omia projektejani ja millainen prosessi sisustussuunnitelman tekeminen on.

Minä tosiaan opiskelen sisustajaksi, joka ei ole sama asia kuin sisustussuunnittelija. En saa myöskään virallisesti sisustussuunnittelijan titteliä käyttää valmistuttuani - sisustaja on siis nimike. Moni sisustaja tekee pintakäsittelytöitä tai toimivat  yksityisyrittäjinä (minäkin jonain päivänä, jos ballseja riittää!) ja sisustusneuvojina, myyjinä ym. Minä taas koen sisustussuunnitelmien teon omimpana juttunani. Tämä opiskeluvuosi on ollut hurjan mielenkiintoinen työharjoitteluineen!


Sisustussuunnitelmaa aloittaessani tärkeintä on tietysti haastatella asiakas - ajatukset, toiveet -ne hulluimmatkin ajatukset mitä asiakas ehkä on miettinyt mutta ei ehkä pidä toteuttamiskelpoisina- haasteet ja tietysti se budjetti. Moni pitää sisustussuunnittelijan käyttämistä kalliina, mutta lupaan, että varsinkin uudisrakentamisessa se maksaa itsensä taatusti takaisin, niitä huteja kun helposti tulee varsinkin isompien hankintojen kohdalla, kuten laatat ja kiintokalusteet. Kauniit ja kestävät pintamateriaalit lisäävät asunnon arvoa jälleenmyyntiäkin ajatellen. Jopa sijoitusasuntoihin kannattaisi mielestäni panostaa nykyistä enemmän; pk-seudulla tähän on ilmeisesti jo alettu kiinnittämään enemmän huomiota. 

Suomalaiset ovat ehkä turhan arkoja käyttämään rahaa sisustukseen. Tai jos rahaa käytetään, ostetaan sillä kalliita designtuoleja tai valaisimia ilman ymmärrystä niiden sopimisesta ympäristöönsä. Pintamateriaalien valintaan ei käytetä tarpeeksi aikaa ja harkintaa, eikä osata yhdistää niitä toisiinsa. Remonttipuolella itse sisustaminen koetaan usein vaikeana tai "ei kiinnostavana", turhana rahanmenona. Ja uudisrakennuspuolella raksaurakan aikana joudutaan tekemään kiireellä valinnat ja usein vielä yllättävän pieneksi jääneellä budjetilla. Sitten tuskaillaan, kun laatat olivatkin sinertävät vaikka niiden piti olla harmaat, ikkunoiden reunalistat näyttävätkin yhtäkkiä kellertäviltä seinien maalaamisen jälkeen....
Näissä kaikissa asioissa kyllä suosittelen käyttämään suunnittelijaa apuna! Siinä säästää rahan lisäksi myös omia hermoja, lupaan sen. 

No, tää menikin nyt vähän mainospuheeksi. Mutta tottakai, tällä alalla ei asiakkaita ainakaan Oulun seudulla ole jonoksi asti missään alan liikkeessä tai asiantuntijalla. Toivon siis, että suunnittelijan käyttäminen yleistyisi kurjasta taloustilanteesta huolimatta - kyllä sen muutaman sata euroa aika äkkiä pistää moneen muuhun turhempaankin asiaan. Koti on kuitenkin se paikka missä me eniten vietetään aikaa, ja on se ajan viettäminen vaan mukavampaa kun koti on sellainen, missä todella viihtyy. 


Lopuksi vielä muutama, itse hyväksi havaitsemani vinkki sisustukseen:

1. Valitse aina mieluummin iso, kuin liian pieni matto. Valitettavasti eniten käytetty koko, 160 x 230 on turhan moneen olohuoneeseen liian pieni. Matto voi mennä hyvinkin lähelle seiniä, ja iso matto rytmittää huonetta ja kokoaa huonekalut ryhmäksi. Paras olisi, jos matto olisi niin iso, että koko sohvaryhmä mahtuu sen päälle. Isot matot ovat kalliita, mutta kun satsaa neutraaliin ja laadukkaaseen mattoon, se kulkee mukana vuosikymmenet.
 Täällä ja täällä hyviä vinkkejä maton valintaan.

2. Oletko miettinyt jotain muuta sävyä kuin valkoista huoneen seiniin, mutta pelkäät käykö huone pimeäksi ja matalaksi tummemmalla sävyllä? Maalaa rohkeasti koko huone, mutta jätä huoneen yläosasta noin 30-40 cm maalamatta. Tämä kikka nostaa huonetta ylöspäin ja tuo arvokkuutta.
Tämä on jännä, mutta kikka toimii myös korkeissa huonetiloissa päinvastaisella tavalla.
Maalin raja voi olla oikeastaan missä vain metristä ylöspäin, kunhan muistaa että tummempi sävy tulee aina alas.
Maalin rajaa voit korostaa myös ohuella koristelistalla, jos sellainen sopii sisustukseen ja kodin tyyliin. Täältä vähän inspiraatiota.

3. Vältä sohvan laittamista ikkunan eteen, jos ikkuna on tavallista matalammalla. Poikkeuksena isot tilat, joissa sohvan voi asettaa ikkunan eteen niin, että sen takaa mahtuu kulkemaan. Muista myös, että sohvapöydän korkeus ei saisi olla paljoa korkeammalla kuin istuimen, esim. sohvan istuinkorkeus.

4. Vältä liiallista symmetriaa. Ihmisillä on usein tarve asetella esineet, taulut ja huonekalut symmetrisesti, ja symmetria on kaunista, kunhan sen muistaa rikkoa jollain tavalla - vaikkapa sillä ihanalla perintöhuonekalulla tai design -tuolilla, johon huomio kiinnittyy. Jos kaikki huonekalut on aseteltu symmetrisesti, koeta rikkoa tasapainoa vaikkapa vähän erikoisemmalla taulukollaasilla. 







24 maaliskuuta 2016

Arvonnan voittaja





Ihanaa, viiden päivän vapaa. Meillä oli pääsiäisenä tarkoitus jatkaa vanhan keittiön purkamista, mutta lattian sisässä kulkevat vanhat lämmitysputket nyt aiheuttivat ylimääräisiä ongelmia ja tässä onkin putkiremontti nyt tiedossa ennen uutta keittiötä. Arvatkaapa sapettaako. Mutta vanha talo ja vanhan talon kiemurat, pitkämielisiä olkaamme ja kärsivällisyys kasvattaa luonnetta. Ja ihan totta se on, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin! 
Mutta joo, välillä silti ottaa päähän aika rankasti kodin jatkuva keskeneräisyys ja ajan (sekä rahan) puute - tässä on pian kaksi vuotta asuttu jatkuvan remontin keskellä ja taitaa samanlainen rupeama olla vielä edessäkin. Mutta omaa kotiahan tässä "rakennetaan", sen ajatuksen voimin sitä kai jaksaa.

Mutta hei, siihen arvontaan! Hurja määrä tuli osallistujia ja ihania kommentteja, jotka ilahdutti Susannaa (ja minua) suuresti! Random.org suoritti taas arvonnan ja voittajaksi selviytyi nimimerkki D.G.H. kommentillaan "Upeita! Suosikkini Crownhead <3"

Oikein paljon onnea!
Laitatko minulle yhteystietosi osoitteeseen hajottamonheidi ät gmail.com, niin saadaan palkinto matkaan.


Kivat pääsiäislomat jokaiselle!




13 maaliskuuta 2016

sananen taiteesta ja aika huikea arvonta!


Sain muutama viikko sitten sähköpostiini yhteydenoton Susannalta, joka harrastaa taidegrafiikkaa. Hän niin ihanan kainosti tiedusteli, olisinko kiinnostunut valokuvaamaan hänen taidettaan meillä kotona, ja minähän olin heti että ilman muuta! Saman kylän tyttöjä kun ollaan, niin aika nopeaa järjestettiin tapaaminen, ja kyllä sitä juttua meillä riittikin.

Susanna toi taulujaan mukanaan meille ja vähän avasi minullekin taidegrafiikan maailmaa - vaikka olenkin aina ihaillut taidegrafiikkaa, en ole tiennyt asiasta hölkäsen pöläystä. Aivan todella kiehtova taiteenlaji. Ihailen suuresti näitä osaajia; vedostaminen on niin monimutkainen prosessi, eri tekniikoita on useita ja kaikissa vaaditaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Nauroinkin Susannalle, että ei luonnistuisi meikäläiseltä, jonka mielestä akvarellitkin kuivuvat liian hitaasti...


Mä ihastuin Susannan töihin aivan totaalisesti. Kaikki pienet viivat, sävyerot, kaikki niin kohdallaan! Erityisesti sydämeni läpätti näille pienille tauluille eri kaupungeista. Niin täydellisen pikkutarkkaa työtä...








Susanna kertoo itsestään: "Olen ennen muuta piirtäjä ja varsinkin syntyjään tussipiirtäjä. Tussilla piirtäminen on edelleenkin se kotoisin ilmaisukeino nykyisen taidegrafiikan ohella. Ensimmäiset kehyksissä olevat lintupiirrokseni tussilla tein noin 4 vuotiaana.


Olin tässä välissä pitkään piirtämättä ja kun lopulta lähdin tutkailemaan tapaa ilmaista itseäni, kohdalle osui taidegrafiikka noin kolme vuotta takaperin. Ensikosketuksen taidegrafiikkaan sain Lauri Rankan, suuresti ihailemani taiteilijan, opetuksessa. Tekniikka vei minut mennessään ja suorastaan syrjäytti perinteisen piirtäjän minussa. Taidegrafiikassa, erityisesti syväpainossa, minua kiehtoo monivaiheinen (ja hyvinkin tekninen) prosessi, jonka lopputulos päätyy aina yllättämään. Laatalle syöpynyt kuva siirtyy taiteeksi vedostamisen myötä. Tai toisaalta teokset ovat jo sillä kuparilaatalla niin mielenkiintoisia, että kelpaisivat yksistään sellaisenaan seinälle.

Toistaiseksi teen paljon esittävää taidetta, mutta salaa haaveilen rohkeudesta siirtyä kohti abstraktimpaa ilmaisua. Lisäksi lähes kaikki työni ovat mustavalkoisia tai muutoin tummia yksivärisiä, joten seuraava haasteeni on ehdottomasti värien ottaminen mukaan työskentelyyni. 

Toistaiseksi taiteilen vain "osa-aikaisesti" (ja liian vähällä ajalla, huoh), mutta kukaties kenties tulevaisuudessa enemmän. "


Susannan kanssa juteltiin myös siitä, miten printtitaide on nykyään niin suosittua, että perinteisempi, käsintehty taide on jäänyt vähän turhaankin taka-alalle. Taitelijalta suoraan tilatut tai ostetut työt mielletään kalliiksi ja/tai hankalasti saataviksi. Näinhän ei ole, edullisestikin löytää kaunista taidetta seinilleen vaikkapa meiltä harrastelijoilta. 

Vaikka taidegrafiikassa tehdäänkin samasta työstä jopa kymmeniä vedoksia, ja se on siten lähellä printtitaidetta, ovat ne siltikin uniikkeja - jokainen erikseen vedostettu eikä yksikään vedos ole tismalleen samanlainen. Käsityötä siis alusta loppuun asti.

Tässäpä siis oiva aasinsilta arvontaan: kerro kommenttiboksissa mikä Susannan tauluista puhutteli sinua eniten, tai muuten vain ajatuksia aiheesta olisi tosi kiva kuulla. Arvonnan voittaja saa valita itselleen alla olevista tauluista yhden uniikin teoksen! Teos postitetaan pahviputkessa kehystysohjeiden kanssa, arvonta päättyy kiirastorstaina 24.3. 


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!



Susannan töitä voi tiedustella häneltä itseltään osoitteesta susanna.katriina@hotmail.com. Tsekkaa myös @susannakarvonenart instagramissa. Onnea arvontaan!





11 maaliskuuta 2016

keittiösuunnitelmia


Heippa taas, pitkästä aikaa! Jokos sitä taas blogillekin soisi vähän aikaansa?

Täällä pyöritellään suuria suunnitelmia. Oma keittiökuume on noussut sellaisiin sfääreihin (olen ollut muutaman kuukauden Oulun Keittiömaailmalla sisustajan opintoihini liittyvässä työharjoittelussa), että olisi vihdoin aika laittaa tuo synkkä kauhukammiomme uusiksi. Johan tuota oltiin melkein tasan vuosi sitten laittamassa, mutta ehkä onnikin ettei siihen silloin ryhdytty - niin paljon tässä on asian tiimoilta oppinut ja oivaltanut viime aikoina. 

Ja kuulkaa, on se vaan jännä. Kaksi vuotta sitä pyöritteli keittiösuunnitelmia muka niin varmana mielessään, ja nyt kun pitäisi alkaa toimimaan, meneekin sormi suuhun ja yhtäkkiä mikään ei oo hyvä.
Tai korjaan, kaikki on hyviä. Siinä pulma!

Eniten päänvaivaa on tuottaneet tietysti ulkonäölliset seikat; toimivuus ja kalustejärjestys onneksi sentään selkeänä päässä. On mietitty ovimalleista mattamustaa, mustaa tammilistoilla, tummaa harmaata, vaaleaa harmaata, kermaa, valkoista, harmaata ja valkoista, melkein valkoista, valkoista tammilistoilla, kehysovea, tammiviilua. 

Tällä hetkellä ollaan valkoisessa. Kumma kyllä palaan siihen valkoiseen aina. Ehkä se on sen merkki, että valkoista sen pitää olla. On sitten varaa pelehtiä muiden elementtien kanssa, eikös?
Keittiö on tulossa siis A la Carten valikoimista.




Valaisin ja kello House Doctor, vedin Superfront, hana Nivito, laatta Marrakech Design


Inspiraatiokollaasiin kasasin juttuja, joita ainakin haluan keittiööni, edes pienin ripauksin: tammiviilua (rakastan suuresti!), mustia yksityiskohtia (ainakin hana sekä vetimet), kaikkien tämän päivän keittiöiden suosikkia eli messinkiä, vaalean harmaat tasot (kvartsia), sekä sitten ihan yllärinä: oikein syvää sinistä. 

Yksi asia uuteen keittiöön on jo hankittu, ja se on tuo ruotsalaisen Marrakech Designin Dandelion -betonilaatta välitilaan. Ihastuin näihin jo aikaa sitten, kun näin ne sisustusguru Isabelle McAllisterin keittiössä
Laatat löysin ihan kotomaan puolelta, vaasalaisesta Aveo -sisustusliikkeestä*. Jos Aveo ei ole velä tuttu, niin käykäähän kurkkaamassa mitä kaikkea heiltä löytyy loistavan laattavalikoiman lisäksi!

Olen niin iloinen, että rohkaistuin hankkimaan nämä laatat - musta meinaa tulla vanhuuttani vähän nössö tapaus. Ihanan veikeä yksityiskohta näistä saadaan. 

Nyt vielä pitäisi saada laatat Vaasasta Ouluun, kuka toisi? Lupaan keittää kahvit uudessa keittiössäni palkaksi - leivon pullatkin (vähintäänkin matkan arvoinen elämys)!


Tänä keväänä siis toivon mukaan luvassa paljon, paljon keittiöasiaa. En malta odottaa.



* laatoista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan


21 helmikuuta 2016

hidas sunnuntai










Hellou tyypit!

Hyi kun on taas hävettävän pitkä tauko tullut bloggaamiseen. Me kävästiin koko perhe tuossa etelän mailla mutka ottamassa vähän lepoa ja lämpöä ja lataamassa akkuja. Tultiin kyllä kuin uusina ihmisinä takaisin, on se tuo aurinko vaan niin ihmeellinen asia!

Kotikin on (taas) myllerryksen kourissa. Tulevaa keittiöremonttia silmälläpitäen ollaan aloittelemassa seinien kaatelua ja rymsteerausta - olohuoneesta tulee ruokailutila ja makuuhuoneesta olohuone/leffahuone, työhuone muuttuu makuuhuoneeksi kunhan saadaan uusi seinä rakennettua... onnea on tällainen koti, että kaikki on mahdollista kunhan mielikuvitusta riittää.

Nyt tulevana keväänä tehdään myös talon ulkomaalaus. Selvitellään kunnasta mitä määräyksiä värin suhteen on - mä haluaisin eroon perinteikkäästä punaisesta ja vaihtaa tanskalaistyyliseen mustaan tai tummanharmaaseen. Kyllä on tullut kauhistuneita kommentteja ystäviltä ja tuttavilta tästä ajatuksesta - musta talo??

Mitäpä te olette mieltä? Niin paljon kuin musta houkuttaakin, sanoo järki että taitaa olla huono idea. Meillä on iso, 9 metriä korkea ulkoseinä etelään päin, ja se on paahteinen paikka, sen huomaa nykyisestä maalipinnasta.
Nyt kiinnostaa teidän kokemukset ja tieto asiasta; koskaan ei olla ulkomaalauksia tehty ja faktat uupuu. Ollaanko täällä sisällä kuin saunassa jos talo maalataan tummaksi? Meillä kuitenkin isoin osa talon ulkopinta-alaa on mustaa peltikattoa, ja ylhäällä on kesäisin kuuma.

Kivaa sunnuntain jatkoa, palataan pian.