17 huhtikuuta 2015

pari löytöä ja jalka hukassa








Minä tyttö se oon männä viikolla tehny monta kivaa kirppislöytöä! Iskun nahkapallin sain eurolla ja tuollaisen sievän tuolivanhuksen samanmoisella summalla; sen ajattelin uudelleenverhoilla mustalla nahalla jahka saan joskus aikaiseksi. Uuden ruokapöydänkin minä kannoin kotiini, se on oikein kelpo lineloumipintainen kapistus, mutta siinä on kolme jalkaa ja siihen on kovin hankala sovitella kuutta tuolia, vaikka pöydän ympärysmitta sen sallisikin.
Siispä etsintäkuulutus: lojuisiko kenenkään nurkissa 120 -senttisen ruokapöydän alle sopivaa trumpettijalkaa? Jos löytyy ja haluat siitä kohtuuhinnalla luopua, niin meilaappas minulle osoitteeseen tyytis ät gmail piste com niin hieroskellaan kauppoja.

Eipä mulla muuta, aurinkoista viikonloppua kaikille!



09 huhtikuuta 2015

parven muodonmuutos


Meillä on tässä talossa kaksi ja puoli kerrosta. Puolikas sijaitsee pojan huoneen yläpuolella, eli tällainen ihan kivan kokoinen parvihuone. Tässä vuoden aikana mietittiin huoneelle vaikka jos minkälaista käyttötarkoitusta, mutta se tarkoitus tulikin itsestään siinä vaiheessa, kun päätimme ryhtyä tukiperheeksi. Eli parvelle rakentui tukilapsille oma pikku soppi, joka toimii tietysti myös vierashuoneena muulloinkin jos taloon tulee yövieraita. 


Tapetiksi valikoitui tuo Econ Little Big -tapetti; kuvion sävyt sopii männynsävyn kanssa, ja tuollainen ehkä vähän kasarimainen vibakin siinä kauempaa katsottuna on (eikä se ole huono asia ollenkaan). Sängyt sain melkein ilmaiseksi nettikirpparilta, ja nuohan saa tarvittaessa yhteenkin jos parisängylle on vierailla tarvetta.


Arkussa ja vanhoissa matkalaukuissa säilytetään Aku Ankkoja (70-luvun vuosikertaa tietty!) ja lautapelejä. Täällä on tykänneet omatkin lapset viettää nyt aikaa, vaikka tuo nuorimmainen väittääkin kivenkovaan, että seinän takana olevassa varastohuoneessa asuvat kaikki maailman hirviöt ja kummitukset...


Kattohan meillä on edelleen maalaamatta, ja se on niin iso projekti että sitä sietääkin miettiä hyvä tovi. Olen kokoajan epävarmempi sen maalaamisen suhteen ylipäätään, etenkin nyt kun suurin osa talon seinäpinnoista on saatu maalattua ja talon yleisilme on paljon vaaleampi kuin ennen.


Tältä täällä näytti ennen. Tai oikeastaan tämä on se "kesken"-kuva, kun en hoksannut ottaa ihan lähtötilanteesta kuvaa. Mutta kuvitelkaa takaseinälle ruskea narutapetti ja lattialle kupruileva ja yyberpölyinen kokolattiamatto! 



*postaus tehty yhteistyössä K-Raudan kanssa


08 huhtikuuta 2015

tapetilla


Maailmassa on varmaan miljoona ihanaa tapettia joita mieluusti liisteröisin kotini seinille. Vaan meikäläinen kun on melkoisen helposti kyllästyvää sorttia, niin en oikein raski sijoittaa isoja rahoja pelkkään paperiin - merkkitapetit kun maksavat helposti vähintään sen satasen rulla. Minä olen tykästynyt jo vuosia sitten K-Raudan myymiin Eco -tapetteihin, hinta-laatusuhde on näissä tosi hyvä. 
Kokosin näihin kollaaseihin Econ tapetteja, joista itse tykkään erityisesti siksi, että monet näistä näyttävät läheltä ja kaukaa ihan erilaisilta. 






Ruudullinen Blur on ihana! Hillitty ja trendikäs. 
Vanhan talon eteiseen tai vaikka ruokailutilaan toisi persoonaa tuo villakankaasta inspiraation saanut Glen of Imaal
Niin retro kuin tämän Soft Square - tapetin sävy onkin, niin minusta se on aika elegantti ja rohkea. 
Corn persikkaisissa kuvioissaan istuisi varmaan aika monen kotiin tällä hetkellä. Olisipa aika ihana vaikka tytön makuuhuoneessa. 





Raidat seinissä on aina in, ja tämä Faded stripe sopii mihin tilaan vaan. 
Mustaa maalia laitetaan paljon seiniin, miksei siis mustaa tapettiakin? Yritän itse keksiä tilan tälle Facade -tapetille, niin paljon tykkään. 
Little big -tapetissa on huikea kuvio! 
Ihana sinisävyinen valokuvatapetti Water Line  on voimakas, mutta vaikkapa kokovalkoisten huonekalujen taustana aika vaikuttava...




On ollut kiva huomata, että pitkään valloilla ollut mustavalkoisen sisustamisen trendi on jäämässä pikkuhiljaa taka-alalle ja ihmiset ovat alkaneet taas käyttämään värejä. Varsinkin hillityt ja murretut sävyt tuovat suurina pintoina persoonaa sinne mustavalkoisenkin sekaan, eikö vain? 

Yksi näistä kollaasien tapeteista meiltä jo seinältä löytyykin, huomenissa vähän remppaotoksia yläkerrasta!



* Postaus tehty yhteistyössä K-Raudan kanssa.



01 huhtikuuta 2015

huhtikuu on remppakuu - yhteistyössä K-Rauta











Hyvää huhtikuuta ihmiset! Tulinpa kertomaan semmoista, että huhtikuussa Hajottamolla tehdään yhteistyötä K-Raudan kanssa. Yhteistyö tuli oikein kätevään saumaan, nimittäin tässä kuussa meillä on tarkoitus vetäistä oikein kunnon rupeama kotimme keskeneräisiin remontteihin, jotta kesän tullessa voimme kirmailla niityillä vailla huolen häivää puuttuvista listoista tai repsottavista tapeteista.

K-Rauta on mieluisa yhteistyökumppani siksikin, että me ollaan siipan kanssa paikallisissa rautakaupoissa niitä vakionaamoja (terkkuja vaan!), jotka pällistelevät hyllyjen väleissä etsiskellen rimoja ja ruuveja, ja jotka ajavat myyjiä takaa kyselläkseen kaikenmoisia. Meidän K-Raudassa Oulun Äimärautiolla asioidaan alituiseen ja hirmuisen hyviä neuvoja sieltä aina ollaan saatukin. On monta mokaa jäänyt tekemättä kun on ensin huolella kuulustellut asiantuntevia myyjiä.

Yksi tämän alkuvuoden remppakohteista meillä on ollut alakerran ylimääräinen huone, joka on vajaan vuoden aikana ehtinyt olla pukeutumishuoneena ja työhuoneena ja romuvarastona...tarve leffahuoneelle kuitenkin oli, joten sellainen tästä sitten tuli.
Huoneessa oli melkoisesti rempattavaa; tämä -79 rakennettu talo on sisäseiniltään lastulevyä, joka on vallan erilainen muokattavuudeltaan kuin kipsilevy. En sano että huonompi (taulut pysyy seinillä!) mutta ainakin haasteellisempi. Seiniä on siis pakkeloitu, hiottu, maalattu, vasaroitu, tapetteja on revitty (ja todettu mahdottomaksi - paljaan lastulevyn päälle laitettu tapetti on siinä jäädäkseen) ja listoja sahailtu muutama miljoona metriä. Tässäkin huoneessa uusittiin katto- ja lattialistat kauttaaltaan uusiin ja mäntyiset kattopaneelit maalattiin täyshimmeällä K-Raudan oman merkin, Cellon sisäkattomaalilla, jolla on muuten allergiatunnus. Tärkeä seikka meille maaleja valitessa, allergikkoja kun ollaan.

Mutta leffahuoneesta: Me ollaan elokuvien suurkuluttajia ja melkein joka ilta täällä lojutaan lasten mentyä nukkumaan. Ennen meillä oli tv olohuoneessa, ja monesti päällä ihan vain taustamölyäjänä. Elo on lapsiperheessä kummallisesti rauhaisampaa, kun telkkaria pitää mennä katsomaan jonnekin muualle.

Tämä huone ei ole ihan optimaalinen leffahuoneeksi (eikä kuvattavaksikaan ilman laajakulmalinssiä!) kapean muotonsa vuoksi - leveyttä on tasan kaksi metriä. Eniten päänvaivaa tuotti tietenkin istuinpaikat, tilaan ei mikään sohva mahtunut. Miehen työkaveri kuitenkin tarjosi halvalla meille käytettyä recliner-sohvaansa, johon siippa aivan ihastui - mikäs siinä, sanoi meikäläinen ja niin se kannettiin sisään. Se oli viidestä sentistä kiinni, että mahtui. Eihän tuo esteetikon silmiä hivele, mutta joitain uhrauksia parisuhteen eteen on sisustusbloggarinkin tehtävä, heh. Ja ei käy kieltäminen, enpä oo mukavammassa sohvassa koskaan röhnöttänyt!

Seinät tapetoitiin grafiitinmustalla kangastapetilla, joka tummentaa huonetta passelisti, ja ikkunasta löytyy tietysti rullamallin pimennysverho. Tv-tason virkaa toimittaa ympäri taloa seilannut vanha senkki, sinne mahtuu digiboksit, pleikkarit sun muut härpäkkeet.

Vanhan liinavaatekaapin päällä nököttävä kaunis valonlähde on niinikään Cellon Dolce-valaisin. Tykästyin tuon muotoiluun oitis, moderni mutta sellaisella retrolla twistillä. Sopii tunnelmavaloksi leffahuoneeseen ja mihin tahansa muuhunkin huoneeseen, toki! Mietin josko hankkisin vielä pari samanlaista makuuhuoneeseen, jahka sinne joskus yöpöydät saataisiin.



*postaus tehty yhteistyössä K-Raudan kanssa. 








30 maaliskuuta 2015

me ollaan taas rannalla









Ekaks mä aattelin, että otetaanpa kuvia kun on niin keväinen makkari. No himputti, kovin on talvisen näkönen makkari kun näin kuvista katsoo! Talvihan se on kyllä ulkonakin joten eipä se sitten haittaa. Ollaan sitten vaikka jäämeren rannalla.

Se kevätfiilis tuli tuosta mammani akvarellista, jonka poimin edellämainitun "pilalle menneiden töiden" laatikosta. Pilalla; pah, sanon minä! Mahottoman kaunis merimaisema, ja kylläpä sävyt natsaa meidän makkariin kertakaikkinensa, eiköstä vaan. Kissakin otettiin kuvaan mukaan ihan sävykarttaan sopivana elementtinä.

Nyt viehättää kaikki hiekan ja ruskean ja peiken sävyt. Tuon sinisen lisäks, joka siis viehättää aina vaan. Tulee semmoinen biitsifiilis, tietteks. Seinältä puuttuu vielä olkihattu, jonkamoisen olisin eilen ostanut jos oisin löytänyt, mutta koska en löytänyt, ostin noita rottinkisia seinänaulakoita jotka ovat hirmuisen sulostuttavia nekin. Se uusi Nipprig-mallisto on aika mainio, Haaparannan Ikeaan se oli tullut jo. 

Yllätyksekseni ostin sinikeltaisesta talosta myös pitsisiä lakanoita. Kyllä nyt kelpaa herätä pitsikuviot poskissa aamuisin, vain lokkien kirkuna puuttuu (ja palmupuut ja mansikkadaiquiri ja hiekkaiset biksut ja kärtsännyt dekoltee).






19 maaliskuuta 2015

case kauhukammio




Siinä se on, kaikessa komeudessaan! Meille tulee tänä kevänä uusi keittiö - minen jaksa tuolla enää yhtään. Sen lisäksi että mä oikeasti olen aika p***a kokki, olen vielä surkeampi kokki noin epätoimivassa keittiössä. Annoin siis perheelle ukaasin että ruoanlaatu vaan huononee, jos ei mamma saa uutta keittiötä. Johan se oli siippakin sen jälkeen keittiöesitteistä kiinnostunut, tsihih.

35 vuotta vanhat Upot pitävät myös sellaista metakkaa ja pauketta, että jos ei äkkiä saada uusia kylmälaitteita, käy mun marjoille ja lihoille eineskalapuikoille tosi huonosti.

Ollaan jo ehditty hakea kahdesta paikasta tarjoukset, mutta niin se vaan on, että Ikean hinnoille ei muut pärjää. Molemmat tarjoukset olivat tuplasti enemmän kuin Ikean vastaava, eikä toiseen kuuluneet edes koneet. Ja koska olimme hirmuisen tyytyväisiä edelliseenkin ikealaiseemme, mennään tutulla ja turvallisella tälläkin kertaa. Säästyneellä rahalla saan astetta paremman altaan ja kodinkoneet. (Tuossa yläkuvassa, jääkaapin vieressä näkyykin jo uusi tiskari, jossa on Ikean musta etusarja. )

Ennen uuden keittiön tilaamista olis kuitenkin yksi iso päätös tehtävä, eli keittiön lattian kohtalo.

Alakerta on tosiaan kauttaaltaan mosaiikkiparkettia ja pidämme siitä kovasti, tosin paikoin ja ainakin keittiössä se on kulunutta ja koloista. Siitä huolimatta olin ajatellut säästää parketin keittiössäkin, hiomalla ja lakkaamalla siitä saisi uudenveroisen varmasti. Mutta, koska aina pitää olla se ylimääräinen kenkkutekijä, kävi ilmi että mosaiikkiparkettia ei ole asennettu keittiökaappien alle laisinkaan. Ihan loogistahan tietty, melkoista tuhlaustahan semmoinen olis ollut.

Ei olla perehdytty vielä asiaan olisiko mahdollista saada samankaltaista mosaiikkiparkettia paljaisiin kohtiin, joihin uudessa keittiösuunnitelmassa ei tule kaapistoja (ikkunan edus) ja sitten hioa ja lakata koko alakerran lattiat (80 neliötä) sen kanssa yhteneväiseen sävyyn - JA tulisiko tuo nyt kalliimmaksi kuin lattiapinnoitteen uusiminen vain keittiöön (18 neliötä). Plus että puulattia keittiössä on läikyttelevälle emännälle ja paljon sotkeville lapsille yks painajainen.

Mikrosementtihän on nyt se juttu, mistä kaikki kohisee, ja kyllä sitä vaihtoehtoa tässä on itsekin pyöritetty. Olisi ainakin helppo vetäistä parketin päälle.
Mutta kun se on niin...niin moderni. Ja jotenkin ehkä kylmähkö meille, varsinkin mosaiikkiparketin kaveriksi. Tiiätteks? Keittiö jatkuu siis suoraan olohuoneeseen, joten keittiön lattian täytyisi sopia hyvin vanhan parketin kaveriksi.

Jäljelle jää laatta, jota ei haluta kustannussyistä (tosin terrakotan värinen tiililaattalattia sopisi talon 70-lukulaiseen henkeen, ah) tai jokin klikattava laattaa jäljittelevä laminaatti...eih. Edellisessä kodissa tykättiin mustasta vinyylilattiasta keittiössä, mutta koska tällä kertaa meille tulee musta keittiö, ei lattia tietenkään voi olla musta.

Mulla ei leikkaa yhtään nyt. Ehkä se on sitten se mikrosementti. Harmaana? Valkoisena? Päätös pitää tehdä pian, joten kertokaahan tekin mietteitänne, jos tulee muita lattiaratkaisuja mieleen!



PS. Ennen kuin tuomitsette mut niistä eineskalapuikoista, todettakoon että mä olen aivan jäätävän hyvä leipuri! Siks mulla on tuo maanmainio Electroluxin leipomalaitoskin.




10 maaliskuuta 2015

muisteloita ja kysymys teille!






Siivosin koneen kovalevyltä vanhoja kuvia viimeisen viiden vuoden ajalta (reilut 68 000 kuvaa!) ja ajattelin jakaa kanssanne muutamia kuvasia vuosien varrelta. Hajottamohan oli aikaisemmin Kiss my blog -nimellä (mikä innovaatio!) ja aloitin kirjoittamisen muuttaessamme edelliseen asuntoomme syksyllä 2010. Kovasti on kyllä tyyli muuttunut noista päivistä, mutta tosi hauska oli näitä katsella ja muistella vanhoja. 


Sarjassamme hutihankintoja: keltainen Kartellin tuoli, jonka ostin 2012 Stokkan alesta. Kamala(n ruma) kapine! Nitkui ja natkui ja oli aina täynnä sormenjälkiä ja naarmuja. Se taisi viihtyä meillä vain puoli vuotta...


Hayn DLM-pöytä oli keltaisen kauteni ruumiillistuma. Ihan kiva, mutta sen sadannen kerran kaaduttuaan ja lohkaistuaan laminaatista palasen, myin sen eteenpäin. 


Ikean Vågö-muovituoli oli sen ajan (2011?) blogihitti. Ah, en ole eläessäni istunut noin epämukavassa tuolissa. Siirtyivät pihatuoleiksi aika nopeasti, eikä niissä kukaan sielläkään istunut. Lumeen hautautuneina toimivat hyvin liukumäkinä lapsille! 


Juuri remontoitu keittiömme kevättalvella 2012. Olin juuri menettänyt isäni, joten tuo remonttiaika on yhtä sumua. Onneksi on kuvamuistoja, kiitos blogin!


Se teippausvillitys! Taisi olla pahimmillaan juuri 2012. Joka julmetun seinässä jokin teippiväköstys,  kyllä niitä poisrepiessä muutama ärräpää taisi päästä, tsih. 


Räsymattokausikin oli. Oli jos vaikka minkäväristä räsymattoa joka huoneessa. Räsymatot eivät kyllä ole menettäneet viehättystään vieläkään, tänne nykyiseen kotiin en jotenkin vain osaa niitä ajatella.


Semmoisia muisteloita. Niin on koti muuttunut ja oikeastaan koko blogikin vajaassa viidessä vuodessa. On ollut taukoja ja yksi "lopullinen" lopetuskin, on käväisty portaalissakin kokeilemassa ja palattu takaisin.

Kertokaahan, armaat lukijani! Onko siellä joku joka on ollut matkassa alusta asti? Onko jäänyt jokin tietty postaus tai tarina mieleen? Ja ennenkaikkea mitä toivoisit blogiltani jatkossa? Muutenkin olisi kiva saada merkki sinusta, joka hajottamoa luet. Kovastihan on kommentointi blogeissa vähentynyt, ja itsekin voisin asiassa kunnostautua. Jotenkin tuo Instagramin tulo kuvioihin söi väkeä blogeista, eikä ihmekään; olen itsekin siellä huomattavasti aktiivisempi nykyään, kuin tässä blogissani. Toisaalta odotan jatkuvasti inspiraatiota saada tämä blogi uuteen nousuun, ja sehän on vain minusta itsestäni kiinni. 

Kivaa viikkoa kaikille!