31 elokuuta 2014

leivottiin / baking









Minä oon leipureiden sukua. On kakkumaakareita ja leivän leipojaa suku pullollaan. Kotikotona oli leivinuuni, ja sen äärellä touhus mammat ja mummot vuosikymmeniä. Oi se huumaava tuoksu, mikä leiviuunia lämmittäessä lähtee, ja se uunituore leipä, johon voi sulaa päälle!
Kotikoto kun myytiin pari vuotta sitten, harmiteltiin kuorossa että millä sitä nyt leivotaan, kun sähköuunilla ei vaan saa tehtyä kunnon leipää ja pullaa. Mutta sitten me ostettiin tämä talo, ja saatiin tuo jumalaisen tärkeä leivinuuni kaupantekijäisiks. Ja niin taas on suvun naiset (ja miehet) leivän syrjässä kiinni.

Itse söin noin kolme kokonaista rieskaa tänään. Ja varmaan ainakin kahdeksan pullaa. Seuraavaksi käperryn sikiöasentoon sohvalle tekemään hiilarikuolemaa, heissan vaan!


28 elokuuta 2014

unelmieni keittiö / my dream kitchen


Edellisen kodin leppoisan kokkailun jälkeen on ollut vähän hankala tottua siihen, että mikään ei toimi. Muistan taas, miksi en halua keittiööni minkäänlaisia kaappeja (en ylä- enkä ala): juuri se tarvitsemani kulho on aina se takimmaisin siellä kulmakaapin perällä, kilin kolin vaan, ja kun kurotan jauhopussia ylähyllyn perältä, saan paketin mannaryynejä silmille. Laatikoita saa repiä auki kaksin käsin, ja monesti sieltä tulee sitten koko loota syliin kun stoppareita ei ole. Välitilan korkeus ei riitä ripustamaan työvälineitä seinälle, vaan veitset ja kapustat makaavat useimmiten kuivauskaapissa - kaikkien kymmenien muovikippojen, mukien ja kattiloiden seassa. 

Unelmieni keittiö on jo piirtynyt ensimmäistä kertaa luonnoksena paperille, ja piirtyy varmasti erilaisena vielä sata kertaa ennenkuin keittiökaupoille päästään. Mutta mikä sen mukavampaa kuin suunnittelu? Tässä hieman inspiskuvia, osviittaa siitä miltä haluaisin uuden keittiöni näyttävän.





Välitila saa jatkua kattoon asti. Valkoista 20 x 20 laattaa tummilla saumoilla - ei ehkä ihan mustilla kuitenkaan, tai miksipäs ei?







 Keittiöön puhkaistaisiin seinä eteishalliin, ja siihen tulisi mustaruutuinen, suuri ikkuna. Se toisi valoa keittiöstä ikkunattomaan eteishalliin, ja avartaisi koko alakertaa yhtenäisemmäksi. 




Mattamustat laatikostot, massiivipuu, valkoinen laatta, bistrohenkisyys viehättää kovasti... 



     
Vipp valmistaa kauniita vetimiä. 
Betonipintaakin tulisi itsetehdyn ruokapöydän muodossa. 





23 elokuuta 2014

Uutta olkkarissa ja dilemma




Olohuoneesta sai blogimatto lähdöt yläkerran aulaan ja tilalle tupsahti tämä aika ihana lehmänraato. Meillä oli talja aikaisemmassakin kodissa muutama vuosi sitten, mutta silloisen makuni kanssa meidän suhde ei toiminut kyllä laisinkaan. Halusin  tällä kertaa vähän pitkäkarvaisemman version, aika näyttää miten tuon kanssa elo tulee sujumaan.

En ole tainnutkaan täällä blogissa vielä esitellä tätä symppistä korituoliroikkulia, jonka sain keväällä eräältä mukavalta mummelilta ihan ilmaiseksi. Homepilkut hiottiin pois ja vanhan maalin päälle suhuutettiin mattamustaa maalia. Ja hieno tuli! Tuoli kiinnitettiin kattoparruihin keittiön ja olohuoneen väliin, ja onpa siinä vaan mukava istua kun näkee ulos, ylös ja eteiseen asti.

Mutta hei, kertokaahan vähän mielipiteitänne tämän olohuoneen suhteen. Kyse on noista seinäpaneeleista. Olen tässä monta kuukautta soutanut ja huovannut maalaamisen ja levyttämisen välillä, ja en meinaa päästä sopimukseen itseni kanssa kummin päin se nyt kannattaisi tehdä. Mies tuumaa, että ihan sama joten siitä ei nyt oikein apua ole.

Koskaan minua ei ole paneeliseinät viehättäneet (ei edes valkoisina), mutta koska levyttäminen olisi aivan mahottoman aikaavievää ja isotöistä (ikkunat, patterit ja muut) niin pelkkä maalaus on aika lailla ykkösvaihtari kuitenkin. Täältä voit käydä kurkkaamassa vähän selkeämpää kuvaa paneeliseinästä, klik. Onneksi itse seinäpinta-ala alakerrassa on ikkunoiden ja portaikon ansiosta tosi pieni, mutta sitten kun lähdetään ylöspäin, niin hui! Kaikkea kun ei voi eikä edes kannata levyttää; puukuitulevyä ilmeisesti suositellaan näihin vanhoihin taloihin hengittävyyden vuoksi, siihen varmaan muutama tonni maaleineen uppoaisi jos kaiken levyttäisi ylös asti.

Johonkin päätökseen kuitenkin pitäisi jo tulla, talvi kolkuttelee jo ja mä en enää jaksaisi tätä mökkimeininkiä yhtään. Naurattaa vieläkin erään tuttavan kommentti joka meillä kävi: tää sisustus ois tosi kiva jos tää olis mökki!

19 elokuuta 2014

DIY kenkäloota vanerista / DIY shoebox from plywood



Mää en nyt muista, mistä sain idean tähän kenkälootaan, mutta se idea tuli jo ensimmäisellä käynnillä tässä talossa ja nyt se on valmis. Jei!

Tämä rakentui sillä lailla, että minä piirsin ideani paperille ja mies teki. Korostetaan nyt että mies ei ole puuseppä eikä mikään muukaan käsityöalan tyyppi, mutta sitäkin uutterampi kokeilemaan.

Nyt jälkikäteen ajateltuna aika monta juttua olisi pitänyt tehdä toisin (se telkkarin remonttireiska tarvis varmaan aimo läjän rauhoittavia tämän nähdessään), mutta tämä on kuitenkin tosi herttanen ja toimiva kapistus, ja kerrassaan hyödyllinen isolle perheelle. Voisinpa väittää että kaikkien paitsi talon isännän (jolla on kenkäfiksaatio ja miljardi paria kenkiä) kaikki kenkulit mahtuu jokaisen omaan laatikkoon. Tilaa siis säästyy ja kaikki on tuossa eteisessä käden ulottuvilla. Turha siis mukuloidenkaan väittää että kenkää olis hukassa aamukiireissä..


Laatikkoja on viisi, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Runko rakennettiin halvimmasta puutavarasta, ja siinäpä tuli moka kun säästettiin väärässä kohtaa; puu on vähän kieroa ja vinkurallaan osin, ja sekös aiheutti ongelmia vanerivaiheessa. Sympaattisen erikokoisia rakoja on kansien välillä näkösällä, jos oikein tarkkaan tiirailee. Kertopuuhun olisi siis pitänyt satsata, vaan kun pienellä budjetilla tehdään niin sitten pitää tehdä vaikeimman kautta, heh. Ärräpäitä sai aikaan myös vanhan talon vinot seinät!


Tätäkin pakerrettiin siis vähällä rahalla, vaan vanerihan ei mitään halpaa ole. Koivuvaneria edullisempaa on havuvaneri, mutta me haluttiin tätä kauniimpaa koivuista. Vaneripalat tilattiin Oulun Laatuvanerista valmiiksi mittoihin leikattuina, ja niille jäi hintaa 120 euroa.
Esivalmisteluina jokainen palanen lakattiin huolellisesti kahteen kertaan matalla kalustelakalla.


Vaneripaloja tuli siis yhteensä 15; viisi soiroa, viisi kantta ja viisi palaa sivulle. Kannet kiinnitettiin soiroihin pianosaranoilla (noin 3 euroa kappale, Bauhausista).
Alunperin olisin halunnut sivupalan yhtenäisenä, mutta koska laatikolla on pituutta yli 3 metriä, ei niin isoa vaneripalaa ollut saatavilla.
Sivuseinät ja laatikostojen lattiat ovat kovalevyä, jota saatiin satsi ilmaiseksi tuttavalta. Tätä hankittaneen kyllä lisää jotta saadaan seinän puolellekin suojaa; tarkoituksena ei kuitenkaan ole nakella märkiä tai kuraisia kenkiä tuonne, mutta käytännössä niin varmaan kuitenkin käy.

Ja lopuksi sitten leikkelin lempparivyöni (kutistunut kesän aikana kaapissa omituisesti) ja niistä tehdyt silmukat ruuvattiin kansilevyyn kiinni. Onneksi kekkasin tuon vyöhomman, koska mulla tuli kansien kanssa mittavirhe - alunperin kaavailin kantta tulevaksi noin sentin yli rungon, jotta vetimiä ei tarvittaisi. Vaan hyvä se on noinkin!

Mitä siis tarvitset tällaisen tekoon?

-Kertopuuta tarvittava määrä runkoa varten
-Vaneria, me käytimme 12 mm paksua koivuvaneria
-Kalustelakkaa/vahaa tai muuta suoja-ainetta vanerille
-Kovalevyä väliseiniä ja lattiaa varten (lattiaan käynee myös mittaan leikattu kuramatto)
-Kulmarautoja tsiljoona
-Pianosaranoita
-Suorat seinät, hyvä logiikkapää ja helkkaristi hermoja.

Täältä voit vielä tsekata, miltä runko näytti rakennusvaiheessa.




12 elokuuta 2014

naattina






Meikä taitaa olla semmonen meteopaatti, vai mitä ne nyt olikaan ne tyypit jotka auringonpaisteella maanisesti kiipeilevät puihin ja reipastelevat vasara kourassa aamusta asti, kun taas näin vesisateen sattuessa haahuilevat haamun lailla silmät ja kalsarit puolitangossa pitkin kämppää ja kompastelevat likapyykkeihin ja kissoihin. Mää oon just se!
Ja sadepäivinä otetaan vaan tummanpuhuvia tunnelmointikuvia ja ollaan jakamatta mitään remonttiasioita blogissa. Että semmosilla mennään tänään tiistaina, ta-taa.


08 elokuuta 2014

Koululaistytön uusi huone


Iloisna mielin saan esitellä taas aherruksen tuloksia. Meidän esikoistytär taapersi tänä aamuna neljännelle luokalle, ja sen kunniaksi hän sai myös remontoidun huoneen. Koska ikää on jo (vasta!) vajaat 10 vuotta, suunniteltiin huone ja sen värimaailma ihan yhdessä. Tai no oukei, äiti iski väriläiskiä vähän puolipakolla mukaan, muuten oltaisiin oltu aivan liian romanttishempeällä linjalla liikkeellä. 

Budjettia ei ollut oikeastaan ollenkaan; ainoa mihin meni rahaa olivat maalit ja tapetti. Kaikki huonekalut ja tavarat olivat joko ennestään meillä, tai sitten kirpputorilta tai muuten reilulla halvennuksella saatuja. 


Huoneen pääväritys kuitenkin on valko-musta-roosa (monessa eri sävyssä) ja sekaan on heitelty turkoosia ja vähän keltaistakin. 


Olen jakanut huoneen eri toimintoihin sillä toivomuksella, että tuo ei-niin-järjestelmällinen -laps saisi huoneen paremmin pidettyä siistinä. Oviseinällä on iso Bestå-kaappi leluja ja kirjoja varten, ja nurkkaan rakennettiin vanhoista puulaatikoista nukkekodin tapainen tekele. Taustat tapetoitiin jämätapeteilla. 


Tässä kolossa on kuulemma ihan kelpo leikkiä, sanoo lapsi.


 Huoneen ainoalta täyskorkealta seinältä löytyy työskentelypiste. Pöytä on vanhempieni ikivanha, alunperin kellastunutta mäntyä kauttaaltaan ollut raskas rotisko. Minä maalasin kalustemaalilla laatikoston mustaksi ja mies hioi pöytälevyn puupinnalle, joka sitten lakattiin kalustelakalla. 
Ikean löytöpisteestä löysin hupaisan halvalla Bråkig-valaisimen sekä jalaksen pöytälevylle. 

Työtuoli jäi talon edellisiltä omistajilta; maalasin jalat mattamustiksi ja korvasin vanhan, revenneen verhoilun kaapista löytyneellä Marimekon kangaspalalla. 


Tapettikin on Ikean Bråkig-mallistosta. Jännän värinen se on, ehkä sanoisin että nude/beigeen vivahtava roosa. Ihan siksi ostin, kun oli niin halpaa. 


Katon maalaaminen oli muuten aivan järkyttävän kova homma. Siinä on kolme kerrosta Tikkurilan Siro2-maalia ja nyt odotellaan talvea, jotta nähdään miten raot elävät ja tarvitseeko päällemaalata vielä kertaalleen.


Huoneen ikkunaseinällä saapi esiteini tälläytyä ja katsella kaunista nassuaan peilistä. Tuo puukarahka kulki tänne edellisestä kodista, ja siippa oli sitä jo moneen kertaan heittämässä pois vaan en antanut. Sanoin että kyllä sille paikka löytyy ja kah, niin löytyikin!



Huoneessa ovet ja ikkunanpielet saivat jäädä ruskeiksi. Ehkä sitten joskus hankimme koko taloon uudet väliovet, siihen asti nuo hyväkuntoiset ja täyspuiset saavat kelvata. 

Oh la la - taulu on nolostuttavan räikeä teeseitsekopio Kärkkäisen vastaavasta. Vaan en minä kehannut maksaa kolmeakymppiä taulusta kun saatoin tehdä itse ihan ilmaiseksi.


Näin mahottoman rustiikkista huoneessa oli aikaisemmin! Tämä kuvan tosin on viereisestä pikkusiskon huoneesta, mutta täysin identtinen tämän remontoidun huoneen kanssa. Minä kyllä aattelin kerätä muutaman kuukauden hermoja ennenkuin käyn tämän kimppuun.

Semmosta tällä kertaa, lystiä viikonloppua toverit!


07 elokuuta 2014

Projekti arkieteinen, vol I



Kyllä täällä talossakin tapahtuu, blogihiljaisuudesta huolimatta! Eteistilojen kimpussa ollaan nyt viimeiset viikot pakerrettu. 



Talossamme ei alunperin ollut kunnollista eteistä ollenkaan. Ulko-ovesta tullaan sisään neliön kokoiseen tuulikaappiin, jossa ei ole lainkaan ehjää seinäpinta-alaa vaan oviaukko jokaisella seinällä. Tuulikaapin jälkeen tullaan kyllä isoon aulaan/halliin (vilahtaa ylemmässä kuvassa oikealla) jossa on paljon kaappeja vaatesäilytystä varten, mutta sellainen lapsiperheille tärkeä arkieteinen puuttui täältä kokonaan. 

Tuulikaapista oli käynti kuitenkin tähän pitkään tilaan, jossa edellisillä asukkailla oli molemmilla seinillä pelkkiä kaapistoja, eikä tila palvellut oikein mitään tarkoitusta. Alusta alkaen visioitiin tähän sellainen kunnon suurperheen eteinen, ja sellainen on nyt vihdoin hyvää vauhtia valmistumassa juuri koulujen alkuun.

Tapettiseinän puolipaneeli oli vähän pakollinen ratkaisu, sekä hinnan että käytännöllisyyden puolesta. Alas asti ei haluttu tapettia laittaa, koska tämä on se seinä mihin kiukkuiset mukulat potkaisevat kenkänsä ulkoa sisään tullessaan. En myöskään halunnut pelkkää maaliseinää, koska tiedän kuinka vaikea niitäkin on eteistiloissa pitää puhtaina. Siispä kun yläkerrassa remontoitiin tyttären huonetta ja sieltä lähti ehjinä paloina tummanruskeaa puolipaneelia seinistä, keksin siirtää paneelit tänne eteiseen ja maalata ne valkoiseksi. Vähän turhan romanttinenhan tuo on mun makuuni, mutta tapetilla ja muulla yritetään asiaa vähän tasapainottaa. Uskon että käytännössä puolipaneeli kuitenkin toimii hyvin, just tässä tilassa.


Huone on reilut kolme metriä pitkä, ja koko ikkunaseinän mitalta rakennetaan tähän nyt kenkälaatikostoa. Tuota niin rakastamaani koivuvaneria haluttiin ehdottomasti tähänkin taloon isona pintana, ja sen kaveriksi oli tietysti pakko saada rulla Cole&Sonin Woods-tapettia, jota edellisen kodin kodinhoitohuoneessakin oli. Siihen vaan ei kyllästy ikinä!

 Vaikka meitä onkin "vain" viisi henkeä, niin kenkiä on kymmeniä ja taas kymmeniä pareja, joita lähes kaikkia käytetään päivittäin. Jokainen perheenjäsen saa siis oman kenkälaatikkonsa tuosta ikkunaseinältä, ja sen päälle on muksuillakin hyvä istua kenkiä sitomaan. Laatikkoseinälle tuunataan vanhaa isoa hattuhyllynaulakkoa, tapettiseinälle tulee yksittäisiä koukkuja ja ripustimia ja kenties jokin pieni peili. Valaisimiksi kaavaillaan mustia, moderneja kohdevalaisimia ja parkettilattia on tarkoitus kokonaan peittää kumipohjaisella, mustalla kuramatolla. 
Nyt kun vielä toivuttaisiin näistä tautiloisista niin saataisiin hommat päätökseen.