01 huhtikuuta 2015

huhtikuu on remppakuu - yhteistyössä K-Rauta











Hyvää huhtikuuta ihmiset! Tulinpa kertomaan semmoista, että huhtikuussa Hajottamolla tehdään yhteistyötä K-Raudan kanssa. Yhteistyö tuli oikein kätevään saumaan, nimittäin tässä kuussa meillä on tarkoitus vetäistä oikein kunnon rupeama kotimme keskeneräisiin remontteihin, jotta kesän tullessa voimme kirmailla niityillä vailla huolen häivää puuttuvista listoista tai repsottavista tapeteista.

K-Rauta on mieluisa yhteistyökumppani siksikin, että me ollaan siipan kanssa paikallisissa rautakaupoissa niitä vakionaamoja (terkkuja vaan!), jotka pällistelevät hyllyjen väleissä etsiskellen rimoja ja ruuveja, ja jotka ajavat myyjiä takaa kyselläkseen kaikenmoisia. Meidän K-Raudassa Oulun Äimärautiolla asioidaan alituiseen ja hirmuisen hyviä neuvoja sieltä aina ollaan saatukin. On monta mokaa jäänyt tekemättä kun on ensin huolella kuulustellut asiantuntevia myyjiä.

Yksi tämän alkuvuoden remppakohteista meillä on ollut alakerran ylimääräinen huone, joka on vajaan vuoden aikana ehtinyt olla pukeutumishuoneena ja työhuoneena ja romuvarastona...tarve leffahuoneelle kuitenkin oli, joten sellainen tästä sitten tuli.
Huoneessa oli melkoisesti rempattavaa; tämä -79 rakennettu talo on sisäseiniltään lastulevyä, joka on vallan erilainen muokattavuudeltaan kuin kipsilevy. En sano että huonompi (taulut pysyy seinillä!) mutta ainakin haasteellisempi. Seiniä on siis pakkeloitu, hiottu, maalattu, vasaroitu, tapetteja on revitty (ja todettu mahdottomaksi - paljaan lastulevyn päälle laitettu tapetti on siinä jäädäkseen) ja listoja sahailtu muutama miljoona metriä. Tässäkin huoneessa uusittiin katto- ja lattialistat kauttaaltaan uusiin ja mäntyiset kattopaneelit maalattiin täyshimmeällä K-Raudan oman merkin, Cellon sisäkattomaalilla, jolla on muuten allergiatunnus. Tärkeä seikka meille maaleja valitessa, allergikkoja kun ollaan.

Mutta leffahuoneesta: Me ollaan elokuvien suurkuluttajia ja melkein joka ilta täällä lojutaan lasten mentyä nukkumaan. Ennen meillä oli tv olohuoneessa, ja monesti päällä ihan vain taustamölyäjänä. Elo on lapsiperheessä kummallisesti rauhaisampaa, kun telkkaria pitää mennä katsomaan jonnekin muualle.

Tämä huone ei ole ihan optimaalinen leffahuoneeksi (eikä kuvattavaksikaan ilman laajakulmalinssiä!) kapean muotonsa vuoksi - leveyttä on tasan kaksi metriä. Eniten päänvaivaa tuotti tietenkin istuinpaikat, tilaan ei mikään sohva mahtunut. Miehen työkaveri kuitenkin tarjosi halvalla meille käytettyä recliner-sohvaansa, johon siippa aivan ihastui - mikäs siinä, sanoi meikäläinen ja niin se kannettiin sisään. Se oli viidestä sentistä kiinni, että mahtui. Eihän tuo esteetikon silmiä hivele, mutta joitain uhrauksia parisuhteen eteen on sisustusbloggarinkin tehtävä, heh. Ja ei käy kieltäminen, enpä oo mukavammassa sohvassa koskaan röhnöttänyt!

Seinät tapetoitiin grafiitinmustalla kangastapetilla, joka tummentaa huonetta passelisti, ja ikkunasta löytyy tietysti rullamallin pimennysverho. Tv-tason virkaa toimittaa ympäri taloa seilannut vanha senkki, sinne mahtuu digiboksit, pleikkarit sun muut härpäkkeet.

Vanhan liinavaatekaapin päällä nököttävä kaunis valonlähde on niinikään Cellon Dolce-valaisin. Tykästyin tuon muotoiluun oitis, moderni mutta sellaisella retrolla twistillä. Sopii tunnelmavaloksi leffahuoneeseen ja mihin tahansa muuhunkin huoneeseen, toki! Mietin josko hankkisin vielä pari samanlaista makuuhuoneeseen, jahka sinne joskus yöpöydät saataisiin.



*postaus tehty yhteistyössä K-Raudan kanssa. 








30 maaliskuuta 2015

me ollaan taas rannalla









Ekaks mä aattelin, että otetaanpa kuvia kun on niin keväinen makkari. No himputti, kovin on talvisen näkönen makkari kun näin kuvista katsoo! Talvihan se on kyllä ulkonakin joten eipä se sitten haittaa. Ollaan sitten vaikka jäämeren rannalla.

Se kevätfiilis tuli tuosta mammani akvarellista, jonka poimin edellämainitun "pilalle menneiden töiden" laatikosta. Pilalla; pah, sanon minä! Mahottoman kaunis merimaisema, ja kylläpä sävyt natsaa meidän makkariin kertakaikkinensa, eiköstä vaan. Kissakin otettiin kuvaan mukaan ihan sävykarttaan sopivana elementtinä.

Nyt viehättää kaikki hiekan ja ruskean ja peiken sävyt. Tuon sinisen lisäks, joka siis viehättää aina vaan. Tulee semmoinen biitsifiilis, tietteks. Seinältä puuttuu vielä olkihattu, jonkamoisen olisin eilen ostanut jos oisin löytänyt, mutta koska en löytänyt, ostin noita rottinkisia seinänaulakoita jotka ovat hirmuisen sulostuttavia nekin. Se uusi Nipprig-mallisto on aika mainio, Haaparannan Ikeaan se oli tullut jo. 

Yllätyksekseni ostin sinikeltaisesta talosta myös pitsisiä lakanoita. Kyllä nyt kelpaa herätä pitsikuviot poskissa aamuisin, vain lokkien kirkuna puuttuu (ja palmupuut ja mansikkadaiquiri ja hiekkaiset biksut ja kärtsännyt dekoltee).






19 maaliskuuta 2015

case kauhukammio




Siinä se on, kaikessa komeudessaan! Meille tulee tänä kevänä uusi keittiö - minen jaksa tuolla enää yhtään. Sen lisäksi että mä oikeasti olen aika p***a kokki, olen vielä surkeampi kokki noin epätoimivassa keittiössä. Annoin siis perheelle ukaasin että ruoanlaatu vaan huononee, jos ei mamma saa uutta keittiötä. Johan se oli siippakin sen jälkeen keittiöesitteistä kiinnostunut, tsihih.

35 vuotta vanhat Upot pitävät myös sellaista metakkaa ja pauketta, että jos ei äkkiä saada uusia kylmälaitteita, käy mun marjoille ja lihoille eineskalapuikoille tosi huonosti.

Ollaan jo ehditty hakea kahdesta paikasta tarjoukset, mutta niin se vaan on, että Ikean hinnoille ei muut pärjää. Molemmat tarjoukset olivat tuplasti enemmän kuin Ikean vastaava, eikä toiseen kuuluneet edes koneet. Ja koska olimme hirmuisen tyytyväisiä edelliseenkin ikealaiseemme, mennään tutulla ja turvallisella tälläkin kertaa. Säästyneellä rahalla saan astetta paremman altaan ja kodinkoneet. (Tuossa yläkuvassa, jääkaapin vieressä näkyykin jo uusi tiskari, jossa on Ikean musta etusarja. )

Ennen uuden keittiön tilaamista olis kuitenkin yksi iso päätös tehtävä, eli keittiön lattian kohtalo.

Alakerta on tosiaan kauttaaltaan mosaiikkiparkettia ja pidämme siitä kovasti, tosin paikoin ja ainakin keittiössä se on kulunutta ja koloista. Siitä huolimatta olin ajatellut säästää parketin keittiössäkin, hiomalla ja lakkaamalla siitä saisi uudenveroisen varmasti. Mutta, koska aina pitää olla se ylimääräinen kenkkutekijä, kävi ilmi että mosaiikkiparkettia ei ole asennettu keittiökaappien alle laisinkaan. Ihan loogistahan tietty, melkoista tuhlaustahan semmoinen olis ollut.

Ei olla perehdytty vielä asiaan olisiko mahdollista saada samankaltaista mosaiikkiparkettia paljaisiin kohtiin, joihin uudessa keittiösuunnitelmassa ei tule kaapistoja (ikkunan edus) ja sitten hioa ja lakata koko alakerran lattiat (80 neliötä) sen kanssa yhteneväiseen sävyyn - JA tulisiko tuo nyt kalliimmaksi kuin lattiapinnoitteen uusiminen vain keittiöön (18 neliötä). Plus että puulattia keittiössä on läikyttelevälle emännälle ja paljon sotkeville lapsille yks painajainen.

Mikrosementtihän on nyt se juttu, mistä kaikki kohisee, ja kyllä sitä vaihtoehtoa tässä on itsekin pyöritetty. Olisi ainakin helppo vetäistä parketin päälle.
Mutta kun se on niin...niin moderni. Ja jotenkin ehkä kylmähkö meille, varsinkin mosaiikkiparketin kaveriksi. Tiiätteks? Keittiö jatkuu siis suoraan olohuoneeseen, joten keittiön lattian täytyisi sopia hyvin vanhan parketin kaveriksi.

Jäljelle jää laatta, jota ei haluta kustannussyistä (tosin terrakotan värinen tiililaattalattia sopisi talon 70-lukulaiseen henkeen, ah) tai jokin klikattava laattaa jäljittelevä laminaatti...eih. Edellisessä kodissa tykättiin mustasta vinyylilattiasta keittiössä, mutta koska tällä kertaa meille tulee musta keittiö, ei lattia tietenkään voi olla musta.

Mulla ei leikkaa yhtään nyt. Ehkä se on sitten se mikrosementti. Harmaana? Valkoisena? Päätös pitää tehdä pian, joten kertokaahan tekin mietteitänne, jos tulee muita lattiaratkaisuja mieleen!



PS. Ennen kuin tuomitsette mut niistä eineskalapuikoista, todettakoon että mä olen aivan jäätävän hyvä leipuri! Siks mulla on tuo maanmainio Electroluxin leipomalaitoskin.




10 maaliskuuta 2015

muisteloita ja kysymys teille!






Siivosin koneen kovalevyltä vanhoja kuvia viimeisen viiden vuoden ajalta (reilut 68 000 kuvaa!) ja ajattelin jakaa kanssanne muutamia kuvasia vuosien varrelta. Hajottamohan oli aikaisemmin Kiss my blog -nimellä (mikä innovaatio!) ja aloitin kirjoittamisen muuttaessamme edelliseen asuntoomme syksyllä 2010. Kovasti on kyllä tyyli muuttunut noista päivistä, mutta tosi hauska oli näitä katsella ja muistella vanhoja. 


Sarjassamme hutihankintoja: keltainen Kartellin tuoli, jonka ostin 2012 Stokkan alesta. Kamala(n ruma) kapine! Nitkui ja natkui ja oli aina täynnä sormenjälkiä ja naarmuja. Se taisi viihtyä meillä vain puoli vuotta...


Hayn DLM-pöytä oli keltaisen kauteni ruumiillistuma. Ihan kiva, mutta sen sadannen kerran kaaduttuaan ja lohkaistuaan laminaatista palasen, myin sen eteenpäin. 


Ikean Vågö-muovituoli oli sen ajan (2011?) blogihitti. Ah, en ole eläessäni istunut noin epämukavassa tuolissa. Siirtyivät pihatuoleiksi aika nopeasti, eikä niissä kukaan sielläkään istunut. Lumeen hautautuneina toimivat hyvin liukumäkinä lapsille! 


Juuri remontoitu keittiömme kevättalvella 2012. Olin juuri menettänyt isäni, joten tuo remonttiaika on yhtä sumua. Onneksi on kuvamuistoja, kiitos blogin!


Se teippausvillitys! Taisi olla pahimmillaan juuri 2012. Joka julmetun seinässä jokin teippiväköstys,  kyllä niitä poisrepiessä muutama ärräpää taisi päästä, tsih. 


Räsymattokausikin oli. Oli jos vaikka minkäväristä räsymattoa joka huoneessa. Räsymatot eivät kyllä ole menettäneet viehättystään vieläkään, tänne nykyiseen kotiin en jotenkin vain osaa niitä ajatella.


Semmoisia muisteloita. Niin on koti muuttunut ja oikeastaan koko blogikin vajaassa viidessä vuodessa. On ollut taukoja ja yksi "lopullinen" lopetuskin, on käväisty portaalissakin kokeilemassa ja palattu takaisin.

Kertokaahan, armaat lukijani! Onko siellä joku joka on ollut matkassa alusta asti? Onko jäänyt jokin tietty postaus tai tarina mieleen? Ja ennenkaikkea mitä toivoisit blogiltani jatkossa? Muutenkin olisi kiva saada merkki sinusta, joka hajottamoa luet. Kovastihan on kommentointi blogeissa vähentynyt, ja itsekin voisin asiassa kunnostautua. Jotenkin tuo Instagramin tulo kuvioihin söi väkeä blogeista, eikä ihmekään; olen itsekin siellä huomattavasti aktiivisempi nykyään, kuin tässä blogissani. Toisaalta odotan jatkuvasti inspiraatiota saada tämä blogi uuteen nousuun, ja sehän on vain minusta itsestäni kiinni. 

Kivaa viikkoa kaikille!



06 maaliskuuta 2015

melkein rannalla







Olen niin kovin ylpeä kolmesta huonekasvistani. Ne ovat olleet hengissä kaikki yli vuoden - kiitos siipan, joka niitä muistaa kastella.
Ja ovathan noi nyt niin kamalan trendikkäitäkin, tosin mä saan trendikämpän sijaan meidän olkkarista nyt sellaisia Bahama beach house meets John Wayne`s crib - viboja. Kiva tää o!

Saimme tässä melkein vuoden asumisen jälkeen verhot ikkunoihin. Jestas sentään. Tai sälekaihtimethan nuo ovat, sellaiset halvat Jyskin versiot. Mutta ajavat asiansa, eikä meidän tarvitse enää asua näyteikkunassa. Onneksi ei tuolla pihan puolella ole muita katsomassa kuin naapuri, mutta ehkä sekin on kyllästynyt hajottamon rouvan yöllisiin paitulinäytöksiin, veikkaan ma!
Kaihtimien tultua tummat ikkunanpielet rupesivat mietityttämään. Tekisi mieli maalata valkoisiksi, mutta ehkä sitten olkkarista jäisi uupumaan jotain oleellista, kontrastia niinku. Hassua sinänsä, kun talon pohjoispuolen ikkunat ovat valkopielisiä. En siis tiiä vielä mitä teen.

Hei muuten, jos siellä ruudun takana on muita yhtä uunoja lehmäntaljan omistajia kuin mä, niin kerronpa nyt teille pienen vinkin joka ainakin minussa sai melkoisia onnistumisen tunteita aikaan. Tuo ämmy rupesi, kuten edeltäjänsäkin, törröttämään raajojaan kippuralle yläviistoon, ja se jos mikä ei ollut nättiä nähtävää. Se oli vähän niinkuin lehmä olis ollut lähdössä lentoon. Olin käsittelemässä tuota (kirottua!) sohvaa nahanhoitoaineella kun kekkasin kääntää taljan toisinpäin ja sutia ainetta niihin sojottaviin kohtiin. Ja kas, ne asettuivat tosi nätisti vaakasuoraan kuivuttuaan.
Tosi tosi tosi fiksu jos oisin ollut, niin olisin sutinut koko taljan ympäri (nyt tuolta sojottelevat ne käsittelemättömät kohdat) mutta ei sitä voi meikäläiseltäkään liikoja vaatia, nääs.
Te kaikki varmasti tämän jo tiesittekin, mutta ei mulle kukaan kertonut...!

Eipä mulla muuta, ta-taa ja lystiä viikonloppua kaikille!


22 helmikuuta 2015

Tuli hyllykäs









Makkarissa ollaan taasen! Meillä on tässä vajaan vuoden asumisen aikana kertynyt jos jonkinmoista roinaa ja rompetta tähän makuuhuoneen nurkkaan. Eilen kyllästyin ja kasasin tv-huoneen remontista ylijääneistä kiskotsydeemeistä hyllykön kaikelle sälälle mitkä on pöydillä, laatikoissa ja lattioilla pyörineet, sekä kirjoille jotka ovat vielä laatikoissa majailleet. Tuli ihan semmonen kuin aattelinkin, toivottavasti toimii käytännössäkin (nyt mä tietysti tarvitsen vielä sievän pölyhuiskan jolla ahkerana kotirouvana voin tupsutella tästä rakennelmasta pölyjä).

Nämä tämmöiset kiskohyllyt ovat oikein halpa ratkaisu säilytysongelmiin, jos ei avohyllyjä arastele. Nimesin tämän hyllykkääksi; äidinkielessämme on selkeä aukko hyllykäs -sanalle!

Tämä saa toimia kirjahyllynämme siihen asti, kunnes taivaalta tipahtaa Hayn Woody mun syliini, huok.  


Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille!




03 helmikuuta 2015

kylpyhuonehaaveita






Tuossa ylemmässä kuvassa kiteytyy kaikki, miltä tulevaisuudessa toivon oman kylpyhuoneeni näyttävän! Valkoiset laatat lattiassa ja seinissä, mustaa tuomassa kontrastia ja kenties joitain rohkeita metallisia yksityiskohtiakin, ja tietenkin puuta tuomassa lämpöä. 

Saunasta tahdon niin vaalean, simppelin ja pelkistetyn  kuin mahdollista. Alemmasta kuvasta poiketen myös saunan seiniin laattaa (nykyisessä saunassamme on laattaseinät ja niihin on paljon mukavampi nojailla kuin puuseiniin, koska ne eivät kuumene).


Kylpyhuone ja sauna taitaakin olla ainoat huoneet, mitä ei olla koskaan remontoitu, ei edellisessäkään asunnossamme. Vähän siis arastellaan tuon urakan aloittamista. Laattamies onneksi löytyy omasta suvusta ja valkoiset peruslaatat taitavat tulla kaikkein edullisimmiksi, mutta koko nykyisen kylpyhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan neliöt täytyy jakaa uudelleen ja lisätä yksi viemärinpaikkakin, joten iso tulee urakasta. Kylpyhuonetta on viimeksi remontoitu 90-luvulla, ah tuolla karmaisevien delfiiniboordien kultakaudella.

Kylpyhuoneessa tai saunassa ei ole lainkaan ikkunoita, joten siinä yksi syy miksi haluamme lattiastakin valkoisen. Lisäksi ihan käytännöllisyys; tummat lattialaatat muuttuvat kalkista harmaiksi ja vaaleat saumat tummuvat. Toisinpäin kun tehdään niin puhtaanapitokin on helpompaa, ainakin meikäläisen logiikalla!

Suunnitelmat ovat siis selvillä, toteuttamaan pääsystä vielä haaveillaan vain. Ehkäpä tulevana kesänä?